Muumit tuovan hymyn juhlaan tänä keväänä. Uudet Muumi-mukit: Primadonnan hevonen (toimitukset alkaen 16.4. alkaen), Mymmelin äiti ja Hurraa! jatkavat Arabian muumimukien tarinaa ja uusi Muumi Juhlahetki -sarja tuo sympaattiset astiat leivontaan ja tarjoiluun. Viiden osan sarja esittelee Muumeja keittiöpuuhissa ja inspiroi leikkisyyteen myös omassa keittiössä. Vai kuka voisi vastustaa keksipurkin pohjalta kurkistavaa Haisulia?
Muumi Juhlahetki -sarjaan sopivia osia löytyy myös Hackmanin ja Iittalan valikoimista. Kannattaa tutustua!
PRIMADONNAN HEVONEN (toimitukset kauppoihin 16.4. alkaen)
Koko Muumilaakso on peittynyt vedestä 30 päivän sateiden jälkeen. Muumipeikko pelastaa sirkusprimadonnan ja hänen hevosensa vedenpaisumuksen keskeltä. Muumipeikko ihastuu pelastamaansa hurmaavaan ”vamppiin”, joksi Niiskuneiti häntä kutsuu. Mustasukkaisuusdraama on valmis, kun sirkuksen voimamies ja akrobaatti, primadonnan seuralainen ja miesystävä Emeraldo, kyllästyy primadonnan viihdyttämiseen ja Muumipeikko taas selittää Niiskuneidille, että Primadonna ei mahda kauneudelleen ja temperamentilleen mitään.
Hylätyksi tullut Muumipeikko ja kyllästynyt Emeraldo vetäytyvät vuorille leiriin, jonne naisia ei kaivata. Naiset perustavat mielenosoituksellisesti oman leirinsä ja kukallinen hevonen toimii sanansaattajana leirien välillä.
Lopulta Muumipeikko ja Niiskuneiti tekevät teatraalisen sovinnon ja primadonnakin tulee järkiinsä ja tajuaa, että hänkin voisi viihdyttää Emeraldoa joskus eikä aina päinvastoin. Vesi laskee laaksossa ja peikot palaavat kotiin. Sirkusväki lähtee etsimään sirkustaan.
Primadonnan hevonen esiintyy vuonna 1956 julkaistussa sarjakuvassa:
Muumipeikko rakastuu.
MYMMELIN ÄITI
Eräänä kesäiltana Muumitalon ovelle ilmestyy Mymmelin äiti mukanaan 17 pientä ilkikurista lastaan. Näiden joukossa on eräs tuttuakin tutumpi hahmo, pikku Myy. Sen illan jälkeen Muumitalossa ei mikään ole enää ennallaan. Pienet villit vieraat kiipeilevät verhoissa, keinuvat kattolampuissa ja piiloutuvat yllättäviin paikkoihin. Lopulta Mymmelin äiti lähtee niin kiireellä, että ei ehdi edes laskea lapsiaan. Ah, mikä ihana hiljaisuus muumitalossa vallitseekaan! Mutta vain siihen asti, kun lapsikatraasta eksynyt Pikku Myy päättää kuoriutua ulos soppakulhosta hirveällä räminällä. Muumipappa lupaa adoptoida hänet, jos pikku Myy lupaa olla kiltisti. Pikku Myy lupaa yhdellä ehdolla: hän haluaa asua Muumipeikon huoneessa yksin. Ovela Pikku Myy saa myytyä idean Muumipeikolle ehdottamalla, että Muumipeikko rakentaisi itselleen kokonaisen talon, jonne hän voisi kutsua Niiskuneidin myös. Talo valmistuu, vaikka rakentaminen on Muumipeikolle haastavaa puuhaa Niiskuneidin suunnitellessa talon verhoja ja värimaailmaa ennen kuin seinätkään ovat pystyssä. Muumipeikko ja Niiskuneiti pitävät tupaantuliaiset, jonne saapuu myös Mymmelin äiti lapsineen. Ja yllätys on aikamoinen kun Muumipeikko ilmoittaa lahjoittavansa talon Mymmelin äidille! Mymmelin äiti on ikionnellinen. Niiskuneitikään ei pane pahakseen, ettei saa uusia verhoja, sillä kuutamon alla on Muumipeikon kanssa paljon romanttisempaa kuin uudessa talossa.
Lähde: Talonrakennus, Tove Jansson, Muumit sarjakuvaklassikot II, 2009
HURRAA!
Pieni Nyyti asuu yksin taloaan Muumilaaksossa. Hän on hyvin yksinäinen ja peloissaan. Voi, kuka lohduttaisi Nyytiä? Aamunhämärässä Nyyti miettii itsekseen, että syö mieluummin hattunsa kuin viettää talossa enää yhtäkään yötä. Nyyti pakenee talosta aamu-usvan turvin ja katoaa metsän hämärään. Nyyti kulkee varoen eteenpäin ja näkee matkalla hänelle vieraita Muumilaakson asukkeja, jotka pelottavat häntä. Hän haluaisi sanoa: ”Kas heipä hei!” ohi viilettäville viljaanoille, seppelettä sitovalle Mymmelille ja niityn keskellä huilua soittavalle Nuuskamuikkuselle, mutta Nyyti ei uskalla. Hän juoksee piiloon ja on yksikseen, kunnes yhtäkkiä näkee Hemuleiden puiston hohtavan valaistuna. Muumilaakson kansa karkeloi puiden alla ja tähtitaivaalle ammutaan raketteja. Karusellit pyörivät vinhasti pyörittäen Homssuja ja heidän ilmapallojaan. Iso Hemuli on kiinnostunut isosta pannukakustaan ja syö sen hilloineen päivineen. Nyyti kiertää puiston katsellen juhlintaa puiston syrjästä ja kävelee rantaan. Hän hetken tuumattuaan toteaa löytäneensä ihmeellisen maailman. ”Hohoi, on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi?” miettii Nyyti ääneen nähtyään iloisesti juhlivat Muumilaakson asukkaat.
Lähde: Kuka lohduttaisi Nyytiä?, Tove Jansson, 1960
